keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Suurten kysymysten äärellä.

Noi koulu asiat stressaa mua. Tätä piirrettä vihaan ittessäni että stressaan ihan pikkujutuista, tosin toi ei oo kovin pikkujuttu mutta stressaan esimerkiksi mun lääkäriä tavatessa että onko mun käsi hikinen kun kättelen sitä. Mutta ei auta kun antaa ajan näyttää mihin päädyn. Suunnittelin että kun toi lumiräntäpaska sade loppuu ja tiet alkaa sulaa, alkaisin kokeilemaan lenkkeilyä. Juokseminen on ihanaa, se on eriasia kestääkö selkä sitä. Inhoan itteäni niin paljon etten voi kattoa itteäni peilistä, pakko tälle makkara kropalle on jotain tehdä. Sitten siinä samassa ajattelin yrittää taas tupakoinnin lopettamista, kun rupesin eilen miettimään kuinka paljon mulla kuussa menee rahaa röökiin, ni huhhuh. Voisin sitten käyttää rahojani vaikka tarjoamaan kaverille kahvit tai keikkalippuihin. Siitä tulee parempi mieli. Sitten mietin kun meillä on koulussa tulossa iso projektityö johon on käytettävä paljon aikaa ja vaivaa, ajattelin että tekisin sen masennuksesta. Ja kertoisin samalla omaa kokemusta. Koska mun luokkalaiset ajattelee että masennus on valinta. Haluisin valistaa niitä, mutta toisaalta mietin uskallanko. Se on aika iso juttu, astua luokan eteen ja kertoa mulle niin arasta asiasta. Pelkään mun luokkalaisten reaktiota. Sunday girl - Where is my mind


lauantai 28. helmikuuta 2015

I'm scared and in pain

Mä olin niin varma että haluan lähteä opiskelemaan helsinkiin. Nyt oon alkanut epäröimään sitä. En usko että mun pää kestää niin isoa muutosta mun elämässä, mulla ei oo ketään tuttua siellä, ja se menee vähän vaikeeksi kun viikonlopuiksi pitää lähteä pois asuntolasta joten mun pitäis hankkia sieltä kämppä jossa asun vain viikonloppusin ja maksan siitä vitusti liikaa. Terapiassa pitäis kaks kertaa viikossa käydä täällä lahessa. Äh niin monimutkasta. Enkä tosiaan edes usko että pystyn siihen. En edes tiedä mitä haluan, tehä työkseni tai elämältäni. Noh mitäs muuta, käytiin hakemassa mulle kevääksi vanssit ja pari päivää sitten nahkalegginssit, oon jotenkin niistä nyt innostunut. Värjäsin hiukset myös eilen takasin mustaksi. Pitäis tilata lisää venytyksiä että pääsen siihen 30mm mutta missään ei myydä mitään kivan näkösiä. En tainnut valittaa täällä mun selästä? Se on vaivannut jo pari kuukautta, ja yhtäkkiä se meni siihen että sattui niin paljon että jalat petti alta, kaaduin polvilleen lattialle enkä meinannut päästä ylös. Iskias on puristuksissa, kolme alinta nikamaa pois paikaltaan ja lihakset sen ympärillä yrittää tukea sitä romuselkää ja ne on siksi ihan hirveessä krampissa. Saas nähdä pääsenkö fysoterapiaan missä se rusauttaa nikamat kohilleen. Kivut on helvetinmoiset koko ajan, joka asennossa. Paska olo myös henkisesti jatkuu ja jatkuu, ja yhtäkkiä hirveä itseinho on vallannut mut. Ja yksinäisyys. Plääh.


torstai 19. helmikuuta 2015

Vituttaa.

Mulla olikin tässä jo yllättävän kauan hyvä fiilis. Eilen romahdin taas tänne pohjalle. Tää sairaus on maan päällinen helvetti. Se vetää sut niin vitun pohjalle että kuolema on ainut ratkasu saada rauha, siitä pään sisäisestä sodasta ja siitä tuskasta. Sitte se yhtäkkiä katoaa ku tuhka tuuleen, se on poissa pari kuukautta niin että ehdit luulla että menee jo paremmin ja alat pääsemään sen yli. Sitten se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja vetää sut taas pohjamutiin naama edellä. Mua vituttaa niin armottomasti. Oon niin kyllästyny tähän paskaan. Ei tää ikinä helpota. Mä oon niin väsynyt tähän. Saatana. Ehkä mua ei oo tarkotettu tänne. En tiedä. Slipknot - The devil in i


tiistai 10. helmikuuta 2015

plaaplaa

Vittu noita otsikoita. Väsyttää, kiukuttaa ja selkää särkee pään kanssa kilpaa. Vielä neljä päivää töitä, en jaksa. Huomenna on sali päivä, haha ei uskois musta että käyn salilla :-D En mä muuta arkisin teekkään, juon kahvia ja aloin tänään kattomaan better call saul netflixistä. On ollut paha mieli, perjantaina mun tädin 4kk koiranpentu kuoli hukkumalla avantoon mökillä. Täti on ihan paskana, mulla ei ehtinyt siinä 4kk tulla niin vahvaa sidettä siihen koiraan koska oon tädillä vaan viikonloppusin, joten lähinnä mä oon paskana koska täti on. Mutta joo, alan tässä ettimää kesätyö paikkoja ja rupean kirjottamaa hakemuksiin täyttä paskaa miten ahkera oon.


sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Ajatuksia

En meinaa millään keksiä mistä kirjottaa, kuuntelen HIM ja mietin että ville valo on jollain tavalla seksikäs. Tiistaina alkaa tetti clinicillä, en jaksais millään, satu laittaa mut piirtämään perse verillä, enkä edes muista koska viimeksi olisin piirtänyt, tuntuu että kaikki taidot on kadonnut. Oon viimeaikoina kattonut ihan hirveesti leffoja, nyyh maanantaina loppuu mun netflix. Leikkasin otsatukan takasin, sain postista pidennykset jotka pitäis värjätä punaseks mutta ei oo rahaa. Mulla on mennyt oudon hyvin, taino en pompi mitenkään onnesta, mutta siitä on ainekin kaks viikkoa kun mua on viimeksi ahdistanut. Terapeutti sanoo että oon toipumaan päin, ja se pelottaa mua.


perjantai 23. tammikuuta 2015

Perjantai löllötys

Oon tädillä, haettiin pizzat, sitten tän postauksen tekemisen jälkeen kaivan irttarit esiin ja alotan Saw-maratoonin. Siitä onkin hetki kun oon postaillut, meijän tietokone meni rikki ja se on korjauksessa ja en oo vaan saanut aikaseksi, tehdä mitään. Mulla menee ihan siedettävästi. Yritän selvitä koulupäivistä räjäyttämättä mun päätä. Mun luokkalaiset jätkät on niin lapsellisia, meno on ku ylä-asteella. Pitkän raivon nielemisen jälkeen sanoin heille asiasta, ettei ole mitään työrauhaa tunnilla, ne käänty mua vastaan ja huutelee ja nälvii. Mua ei oteta porukkaan enään mukaan. Sen tuskallisen ylä-asteen koulukiusaamisen jälkeen en kattele minkäänlaista kiusaamista missään muodossa. Mä lopetan vaikka kouluni kesken mutten aio sietää sitä sekunttiakaan. Ylä-asteella jouduin osastolle sen haukkumisen takia, ja mulla on niin syvät ja arat arvet siitä. Pelkään aina mennä uusiin paikkoihin tai mihin vaan kun pelkään että mua kiusataan.


perjantai 9. tammikuuta 2015

Lukittuna

Juuh eli lanssilla raahattuna pakotettuna mut ängettin maanantai yönä tarkkailujaksolle osastolle. Saan laitoksesta varmaan huudot kun kerron mutta mua ei haittaa että asiasta sanon. En muutenkaan mitenkään halunnut sinne vaan tosiaan mut raahattiin. Katoin vaan rauhassa breaking bad kun ensiapuhoitaja talsii mun huoneeseen. Kaikki lähti kun en syönyt yhtä lääkettä. Laiminlyön itteäni kuulema. BULLSHIT! No nyt pääsin pois koitan selvitä arjesta täällä vapaudessa ja sillee