torstai 28. toukokuuta 2015

Heipodei.

Elämä menee ihan hyvin. Kesätyö asiat ei oo edennyt vielä mihinkään. Mulla ei ole reumaa, mutta ei ole mitään käryä lääkäreillä mikä siellä on vikana. Eikä aio tehdä asialle mitään niin pitkään kun pystyn kävelemään, ei auta ku kärsiä. Tulehduskipulääkkeet on helpottanu tosi paljon. Septum toipuu hyvin, eka yö oli hankala, kylkeä kääntäessä löin nokkaani ainekin neljä kertaa ja aamulla lakanat oli veressä. Huomenna hakemaan todistus ja sitten paska ava-koulutus on ohi. Ja sitten stressataan aivan perkeleesti saanko koulupaikkaa. Oon käynyt jo terassilla, juomassa vettä koska paska ala-ikäisyys, ja satamassa kahvilla, joko se kesä alkais pikkuhiljaa tulemaan.

torstai 21. toukokuuta 2015

Septum

Jee vihdoin se killuttaa tossa nokassa. Panikointi oli turhaa, koska se taisi olla nenälävistyksen kanssa kivuttomin kokemus. Vedet nousi silmiin ja täts it. Eli oon päässyt flaijereista vihdoin eroon, yks asia vähemmän mistä stressata. Kesätyöpaikka hommeli on hoidossa, mutta ei oo vielä varmaa nappasko yhdestä paikasta. Ei mulla mitää ihmeempiä, lisään vaan pari kuvaa, joissa näytän idiootilta.



keskiviikko 13. toukokuuta 2015

kaikki järjestyy aikanaan.

Mun täti hokee mulle aina tota, ja se on totta. Ihan sama mikä ongelma sulla on ollut, onko se jatkunut sun koko elämän? Raha huolet tai koulu huolet, pikkuhiljaa ne järjestyy. Ja hoen tota koko ajan itselleni koska se on ainut miten saisin pidettyä pääni kasassa. Kävin tänään helsingissä pääsykokeissa ja nyt vaan odotellaan pääsenkö mihinkään kouluun. Mulla ei oo mitään hajua mitä teen jos en edelleenkään saa koulupaikkaa, sitten tää maailma oikeesti vihaa mua. Sain kesätyö paikan lahden kaupungilta taas että meen töihin mutta niitten ei tarvii maksaa palkkaa vaan se tulee kaupungilta suoraan mulle. Eli ilmaista työvoimaa. Olin jo suunnitellut että menisin Clinicalle 2vk ja kipinään 2vk, mutta näiden laitostanttojen on pakko hallita MUN elämää, enkä saa mennä noihin, koska oon ollut molemmissa jo töissä ja mun pitää mennä sellaseen mikä työllistää mut myöhemmin. Ilman koulutusta mä en pääse mihinkään. Ainut vaihtoehto on kauppa ja se on aivan järkyttävää paskaa, sitä en tee enää ikinä, ja siks toisekseen ne ei ota tän näkösiä ihmisiä sinne. Enkä mä todellakaan sen paska duunin takia ota lävistyksiäni pois. Miks mä en saa tehdä sitä työtä mistä mä oikeesti pidän vaikka tuolla taidemaailmassa rahaa ei tipu taivaalta. Mutta mä pidän siitä työstä, miks mun pitäis istua siwan kassalla? Mutta mä tartten ne rahat siihen tatuointiin. Vituttaa. Stressaa.


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Huolia.

Selkä se vaivaa edelleen, sitä on kohta ollut jotain 5kk. Pääsin fysioterapiaan, ja luulin että sen avulla saan selän taas kuntoon. Mut laitettiin fysioterapia kuntosali ryhmään, ja selkä kipu vaan pahenee jos lähtee reenaamaan jotain, vaikka teen pelkkä käsiä ja jalkoja. Sillon kun ekoja kertoja tää selkä alkoi oireilemaan, niin mulle sanottii jos jommasta kummasta reijästä tulee housuu ni sitte sairaalaa ja heti. Tossa torstaina se kipu oli aivan järkyttävää, oikea jalka puutuu koko ajan ja, noh mä kusin housuuni. Sitten lähettiin päivystykseen, kerrankin tätä asiaa aletaan tutkimaan eikä vaan käännytetä kotiin ja käsketä ottamaan buranaa. Välilevyn pullistumaa ei olekkaan, mistä fyssari oli ihan varma. Lääkärit ei tiedä mikä sielä on, mutta seuraavaksi on luvassa selkärankareuman tutkimukset. Ja en saa sitä pois mielestäni, koko ajan mietin vaan "mitäs jos mulla on reuma". Sitä on meijän suvussa aika paljon. Mietin myös, mitäs jos menetän kävely kykyni? Vaikkei niin luultavasti tapahdu mutta mä stressaan aina kaikkea turhaa. Naama pamahti myös yhtäkkiä täyteen näppylöitä/ihottumaa ja alahammasta vihloo perkeleesti. Ja pääsykokeita tulee ja pitäis jaksaa pinnistää koulussa vielä hetki, mutta miten.



sunnuntai 3. toukokuuta 2015

kuulumisia taas.

Mun vappu ei mennyt niin putkeen. Tuli riitaa muutaman ohjaajan kanssa, ja kun mä suutun, ihanku mun mieli lopettais toimintansa, koko pää menee sumeeks mutta suusta lentää kaikki mitä sylki tuo mukanaan. Nättiä tekstiä ei tule ulos, ja jos lähellä on jotain käteen sopivaa, se lentää. En tiiä pitäiskö mennä johonki vihanhallinta kurssille :D Mutta joo, oon jaellut niitä Clinicin flaijereita ympäri lahtea, ja tuntuu ettei ne lopu koskaan. Eli tän kuun on 13-17 vuotiaille kaikki lävistykset 20e sisältäen korun ja vaihtokorun ja jos tarttee niin joku keittosuolaliuos kuten esim. kielilävistykseen tarttee. Sinne vaan ottamaan. Tuli värjättyä tuo kahen metrin juurikasvu pois ja kynittyä otsista ja se on päin persettä, yllättäen kun itse sen leikkasin. Onneksi rakas kampaaja Anniinani korjaa sen, taas :D Jos sitä sais nyt jaettua ne flaijerit ja saisin sen septumin, haluan että se on ohi, kuumottaa. Nii, ja piirsin tossa kuvan jota en vihaa. En edes muista koska viimeksi oisin tehny oikeesti hyvän työn.




perjantai 24. huhtikuuta 2015

en tiedä

Työharjottelua jäljellä kolme päivää, en halua kouluun. Huomenna meen parin taiteilija tutun kanssa sippetalolle johonki hienostelu juhliin, kuuntelemaan klassista musiikkia ja kuuntelemaan puolen tunnin puheita kun taiteilijoille myönnetään apurahoja. Voisinkohan mäkin saada jotain säälirahaa koska oon köyhä :D Tulee varmaan aika mielenkiintonen kokemus. Käytiin shoppaamassa mulle paita sinne. Ja kevääks/kesäks sellanen neule joka on puoleenväliin pohkeita eli pitkä. Se on mahtava, tosin monella muullakin meinaa olla sellanen. Cliniciltä pyydettiin apua, ens viikolla jaan ympäri lahtea clinicin mainoslappuja, ens kuussa tulee nuorille alennusta lävistyksiin. Saan palkaksi lävistyksen, septum on harkinnassa. Vähän kuumottaa koska viime septumista jäi vähän traumat, tein sen ite ja meni puoltoista tuntia saada se läpi ja koru sisään, vittu sitä kipua :-D plaaplaa ei mulla mitään järkevää sanottavaa ole.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Outoja oivalluksia

Eilen suihkussa mietin jotain outoa, ajatuksia mitkä sai mut hämmästymään. En halua kuolla. Se pulpahti mun mieleen kun mietin elämän koukeroita. En edes muista milloin oisin ajatellu noin. Neljä kuukautta sitten olin sairaalassa, pohjalla, kuolema tuntui ainoalta ratkaisulta. Ja nyt yhtäkkiä mä haluan elää, nähdä maailmaa, tehdä töitä mikä kyllä kauhistuttaa mua, mä haluun kaiken mitä tällä elämällä on antaa mulle. Kaikki viha, kaikki paska ja kaikki se hyvä. Itkua ja naurua. Mä oon eläny 17 vuotta paskaa mutta mun elämä ei ole ohi, tässä on vielä vaikka toiset 17 vuotta luvassa hyvää. Mä en halua kuunnella sitä ääntä mun päässä joka haluaa tän kaiken olevan ohi ja että vaan luovutan. Ihan varmana mä vielä tipahdan pohjalle ja kaikki on taas paskaa, mutta mä vittu taistelen sitä vastaan ja nousen ylös. Mulla on elämä vasta alkamassa, pääsen lastenkodista 8 kuukauden päästä pois ja siitä lähtee mun oma elämä, ilman että joku koko ajan kontrolloi mua. Mä oon kyllästynyt siihen pahaan oloon, ja ajatukseen etten ansaitse muuta. Miks en ansaitsis? Se että mun vanhemmat on pilannut mun lapsuuden ja tehnyt mun nuoruudesta rankan ei ole mun vika. Se on niiden vika. Se ei estä mua ansaitsemasta hyvää.

Te ette osaa edes kuvitella miten hyvältä tää tuntuu. Kuinka monta vuotta tänkin asian oivaltaminen voi ottaa.